tiistai 16. lokakuuta 2012

Lentopallo-puulaaki 3.1.2008

Kirjoittanut Mikko Punkari 3. Tammikuu 2008 - 6:30.
Lyödäänpä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kirjoitetaan vihdoinkin pientä tapahtumaraporttia syksyn 2007 Opiskelijoiden Lentopallopuulaakiturnauksesta (olipas siinä pitkä sana) ja testaillaan blogin puskemista.
Alkusysäys:
Ajatus ja esitys osallistua kyseiseen koitokseen Linkin joukkueella lähti pitkän huiskealta kuopiolais-fuksiltamme Antti Summaselta, joka taidettiin Albassa pidetyssä hallituksen kokouksessa julistaa joukkueen kapteeniksi tai joksikin muuksi messiaaksi.
Joukkueen kokoaminen:
Kovien alkukarsintojen jälkeen mukaan kelpuutettiin 6 äärimmelleen trimmattua wolleyball-urhoa. Tai no jos ihan tarkkoja ollaan, niin halukkaita kyseltiin mukaan Linkin syyskokouksen saunan lauteilla ja osa atleeteista oli jo ehtinyt unohtaa koko jutun, kun pelaaja-valmentaja-miidas-manageri Summanen myöhemmin löi kultakirjaimin koristeltuja edustuskutsuja sähköpostiluukkuihin.
Harjoittelu/valmistautuminen:
Joukkue valmistui huolella turnaukseen. Lentopalloa ei tosin pelattu, mutta mielikuvaharjoitteita tehtiin valtavasti ja huolehdittiin, että asenne on kohdallaan
("me ollaan hävitty tää peli"). Kunniamaininta (esi)merkillisestä valmistautumisesta menee Jouni Penttiselle, tämän edellisenä päivänä suorittamasta rajusta nestetankkauksesta, joka piiskasi miehen uskomattomiin Matrix-tiikerihyppyihin.
Pelipäivän aamu:
Joukkueen wannabe-passari Punkari saapui pelipaikalle 45minuuttia ennen Linkin otteluiden alkua ja huomasi olevansa ensimmäisenä paikalla. Viime hetken värväys Iiro "futsal" Kiiskinen ilmestyi paikalle seuraavaksi ja sitten olikin iskeä paniikin poikanen kun ketään muuta ei näkynyt eikä kuulunut. Noh siinä sitten puhelinta laulattamaan ja soittamaan ensimmäiseksi sille, joka kaikkein todennäköisimmin on homman unohtanut, eli
Hankasalmen hakkurille - Taneli Tuukkaselle. Noh uskokaa tahi älkää, niin Tuukkanen oli hereillä ja vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa Kuokkalassa (tosin hänellä ei ollut mitään käsitystä siitä, että hänen pitäisi olla pelaamassa lentopalloa, mutta kukapa moisia pikkuseikkoja muistaa) ja lähti oitis hakemaan tossuja Kortepohjasta ja saapui lopulta paikalle hyvissä ajoin (alkulämmittelyn jälkeen). Seuraavaksi taisi saapua, kultatuolilla paikalle lentänyt Summanen ja tämän jälkeen Penttinen, jonka henki haisi niin vahvasti treenille, että hänet päätettiin sijoittaa verkolle hönkimään kohti vastustajan kenttäpuoliskoa. Raportoija ei muista Penttisen kaverin nimeä, mutta hän oli likaisen puolitusinan täydentävä missing linkki.
Ensimmäinen ottelu:
Lähti Linkin kannalta käyntiin varsin hermostuneesti ja helppoja virheitä tuli tehtyä solkenaan. Ensimmäinen erä hävittiinkin muutamalla pisteellä, mutta homma rupesi loppua myöten hieman paranemaan ja toiseen erään keksittiin käänteen tekevä strategia, jonka ainoa prinsiippi oli, että ei enää syötetä avaussyöttöjä verkkoon, vaan syötetään ne sen yli. Tämä mullistava taktiikka toimi ja Linkki vei erän nimiinsä yhtäsuurella erolla kun vastustaja ensimmäisen. Myöhemmin paljastui, että tasatilanteessa voittaja ratkaistaan kivi-sakset-paperi -menetelmällä, mutta vastustaja oli jo ehtinyt tätä ennen poistua paikalta (ei uskaltanut kohdata Summasta silmästä silmään) ja näin ottelu kirjattiin Linkin voitoksi erävoitoin 1-1.
Ottelutauko:
Atleetin täytyy pitkän turnauksen tauoillakin pitää jatkuvasti huolta vireydestään ja tietysti ravitsevan ruoan saannista. Tuukkanen piti omaa keskittymiskykyään yllä, lähtemällä sotimaan, Summanen, Punkari ja Kiiskinen tankkasivat urheilijan erikoisruokavaliota suosivassa Hesburger-ravintolassa ja Penttinen pesi hampaansa.
Toinen ottelu:
Turpaan tuli 2-0, mutta kait se olisi voinut huonomminkin mennä. Vastustaja oli selvästi parempi ja pidempi. Yleisöä oli paikalla runsaasti (n. 5 henkeä) ja he olivat silmin nähden väsyneen näköisiä. Olisikohan edellisenä iltana pidetyllä Ynnän viini-illalla ollut osuutta asiaan...?
Ottelutauko:
Jälleen pidettiin vireyttä yllä. Pitkälti Pihtiputaan jätehuoltolaitoksen ansiosta ajatukset saatiin tällä kertaa pidettyä tiiviisti pelin tiimellyksessä ja mielessä kävi suunitelma, jos toinenkin. Ensi kertaa ehdittiin jopa vähän sopia miten seuraavassa pelissä pelailtaisiin.
Summanen ja Punkari hoitivat joukkueen toimitsijavuoron pois alta.
Kolmas ottelu:
Peliä oli pelattu noin 2 sekuntia, kun wannabe-passari unohti juuri sovitut asiat ja vastustaja sai avauspisteet. Kun Punkari oli palautettu ruotuun alkoi ryhmän peli hieman parantua, mutta vihulainen oli jälleen selkeästi pacman-porukkaa parempi.
Jopa yllättävän kovasti silti saatiin laitettua kampoihin, etenkin toisessa erässä, mutta silti voitto matkasi lukemin 2-0 verkon toiselle puolelle.
Summa Summarum
Saldona siis alkulohkon pronssi-sija, eikä tarvinnut enää seuraavana päivänä jatkaa otteluita pudotuspeleissä.
Eipä siitä sitten muuta kuin, että ensi vuonna parantelemaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti